Ensimmäistä kertaa "kromaamassa"

Olin odottanut suurella mielenkiinnolla tätä pintakäsittely tapaa ja vihdoin se päivä tuli eteen kun ensimmäisen kerran pääsin sitä kokeilemaan. Ensin piti valita kohde, minkä haluaa kromata ja löysin hallin nurkasta kypärän kuoren.
Pesin kypärän, hioin sen huolellisesti (mutten kitannut pieniä kolhuja), ruiskutin pohjavärin. Seuraavana lähipäivänä aloitin pohjavärin hiomisen. Kypärä ja sen osat olivat valmiina kromausta varten, suojattuina ja ripustettuina telineeseen.

Helpoltahan se kuulosti; valitset kohteen, teet pohjatyöt, ripustat osan niin ettei minnekkään kerry esim. vettä ja noudatat tarkkaan ohjeita niin pitäisi kromauksen pitäisi onnistua. Kuinkas sitten kävikään..

Ensin ruiskutettiin primeri ja tämän annettiin kuivua seuraavaan päivään. Kun primer oli ruiskutetuna ei osaan enää saanut koskea eikä teippauksia voinut enää vaihtaa. Sitten piti valmistaa aktivaattori A22. Tähän tarvittiin 1000g deionisoitua vettä ja 20g a22'sta. A22 ravistettiin, vesi kaadettiin muoviseen astiaan ja sitten lisättiin ravistettu A22, sitten sekoitettiin aineet keskenään puu- tai muovitikulla. Seos lämmitettiin 70C lämpöiseksi. Tämän jälkeen putosin osittain kärryiltä, aineet olivatkin jo pytyissä.

Tämän jälkeen tajusin myös, ettei telinettä mihin olin kypärän osat laittanut voinut asettaa altaaseen minkä päällä kromaus tulisi tehdä. Olin myös käyttänyt ripustaessani rautalankaa. Mitään metallia ei tulisi tuoda lähelle kromattavia kappaleita, tämä saattaisi aiheuttaa kromauksen epäonnistumisen. Koska osissa ja rautalangoissa oli jo primer niin asiaa ei voinut enää korjata ilman uudelleen primerointia. Päätin siis luottaa siihen, että primeroitu rautalanka ei aiheuttaisi ongelmia, telineestä puhumattakaan..

Kun kromausta aloiteltiin, olin jo keksinyt keinon miten kypärän osat saa altaan päälle. Ensin pintoja piti pyyhkiä liekin sinisellä osalla, se oli jännän näköistä, ihan kuin liekki kiipeäisi pintaa pitkin tai siinä menisi sähköaalto tjms. Pelkäsin kovin polttavani työni joten nostin suosiolla kädet pystyyn. Sitten otettiin kromauslaite käyttöön. Laitteeseen piti saada paineilmaa, että "pyttyihin" saatiin painetta, jokaiseen oli oma paineensa. Laitteeseen piti saada myös virtaa, jota ei kuitenkaan ihan suosiolla saatu. Olin muutenkin todella jännittynyt tähän operaatioon, että aivot löivät ihan tyhjää. Kokoajan piti kysyä "mitä mä teen, mitä mä teen" loppu pelissä tuntui siltä, että Jari (opettaja) heitteli mulle käteen ruiskuja ja minä vaan läträän menemään. Ensimmäinen kappale näytti epäonnistuneen, enkä vielä tässä vaiheessa oikein tajunnut miksi. Nyt olisi kypärän vuoro, olin jo valmiiksi varma, ettei tämäkään onnistu. Epäonnistuminen kun minulle yleensä luo kauheasti paineita uudelleen yritykseen. Yritin kuitenkin skarpata ja muistella miten tämä nyt menikään: Ensin aktivaattori, pinnan täytyy olla täysin märkä, sitten huuhtelu. Sitten kromaus, alhaalta ylös ja ruisku liikkuu kokoajan ja taas huuhdellaan. Seuraavaksi tulisi sumutella "speedseal" minkä piti vaikuttaa 15sekuntia. Taas huolellinen huuhtelu ja kuivaus paineilmalla. Jokainen vaihe tuli suorittaa erittäin huolellisesti, että kromaus onnistuisi. Päässäni tiesin mitä tehdä, mutta jälleen kun sain ruiskun käteen huomasin käsieni tekevän jotain aivan muuta kuin piti. Tarpeeksi onnistuneelta se silti näytti! Sitten innostuin kromailemaan muitakin kappaleita ja nekin onnistuivat, jee! Kappaleet jätettiin kammioon muutamaksi tunniksi, sitten olisi lakkauksen aika.

Vein osani lämpiämään 45minuutiksi toiseen maalauskammioon. Lakkausta jännitin myös kovin, sillä valumia ei olisi hyvä tulla koska lakka on sinistä joten niitä ei paljon hiota pois. Ja jälleen jännitys kostautui lakattessa, valumia siellä ja täällä, myös niissä muiden osissa, mitkä innoissani menin lakkailemaan. Voi sitä turhautumisen määrää! Eikä asiaa auttanut ollenkaan kun lakka toi karun todellisuuden esiin myös siinä hemmetin kypärässä... Kypärä oli läikikäs ja joistain kohdin samea.

Tässä on se hyvä kuvakulma missä epäkohdat ei näy :D Kuva otettu ennen lakkausta.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ensinnäkin osat olisi pitänyt ripustaa johonkin aivan muuhun kuin kymmeniin tai jopa satoihin kertoihin maalattuihin telineisiin. Osissa oli varmasti kerroksittain monen tyyppisiä värejä, jotka ei välttämättä kuivuneina toisiinsa reagoisi, mutta näihin kemikaaleihin niillä saattaisi olla vaikutus? Kaikkien niiden maalikalvojen alla on edelleen se metalli, mitä ei tulisi olla lähellä kromattavia kappaleita. Ripustamiseen telineissä olisi kannattanut käyttää jotain aivan muuta kuin rautalankaa ja kypärässä oli myös pieniä reikiä joiden sisällä oli pieniä metallisia(?) verkkoja. Itse uskon, että nämä kaikki yhdessä vaikuttivat huonosti onnistuneeseen hopeointiin, epäröinnistä ja jännittämisestä puhumattakaan. Lakatessa huomasin myös kuinka vaikeaa on seurata pinnan muodostumista kun kappale peilaa ruiskuttajan turpavärkkiä, tai ainakin minua se häiristi suunnattomasti. Ensikerralla ajatuksen kanssa, rauhallisesti ja jättää jo huonoksi todistetut ripustusmenetelmät niin varmasti menee paremmin! (Oonko pirun itsekriittinen? Ehkä...)

Mutta en enään viitsi ottaa stressiä penkin alle menneestä työstä, enhän minä sitä kerro muuta kuin täällä blogissa. Olen jo keksinyt miten aijon peittää valumat ja tummat kohdat kypärässä, oikeastaan odotan jo aika innolla, että pääsen jatkamaan pikku projektiani, siitä tulee kyllä vielä hiaaano!

Ainaskiiii hanskat puuttuu, mut oli pakko ottaa kuva vielä siitä tekijästäkin.