Mersu (etätehtävä)

Ihan aluksi... Tämä tehtävänanto tuli sen verran puun takaa, että olin jo kerinnyt aloittamaan kyseisen työn.

Kyseisen auton työmääräyksessä annetaan tehtäväksi korjata auton konepellistä ja vasemmasta että oikeasta etulokasuojasta kiveniskuja, takaluukusta on tarkoitus poistaa ruosteet ja kitata lommot. Etu- ja takapuskurin muovinkorjaus ja maalaus +takapuskurin alaosa tulee uutena.

Tiistai iltapäivänä olin muiden töiden ohella aloittanut puskurien muovikorjaukset, ensin lämmitin kuumailmapuhaltimella muovia, näin sain painaumat pois. Sitten "vingulla" kävin halkeamat läpi, hioin tämän jälkeen alueet P120llä ja ympäriltä muoville. Sitten tartuntaprimer ja sitten verkkoa ja muoviliimaa. Bueno.

Keskiviikko aamuna taas toisen työn lomassa hioin puskurit pohjamaalaus kuntoon ja pohjamaalasin ne.

Työsuunnitelma:

- Pesen käsiteltävät alueet rasvapoistoaineella
- Ensin poistan ruosteet takaluukusta käyttäen pikkuista "neekerintukka" -laikkaa
- Hion sitten kyseiset alueen P120llä, puhallan, pesen ja laitan kitit kuivumaan
- Hion konepellin ja lokasuojan kiveniskut, ensin P120llä ja sitten P320llä.
- Hion kitit takaluukusta hiomatuen kanssa P120llä ja sitten koneella P320llä.
- Puhallan pinnat ja pesen ne ja aloitan suojauksen.
- Ruiskutan ensin epoksia alueille joista näkyy metallia
- Ruiskutan pohjamaalia
- Ruiskutus kertojen välissä hion pohjamaalattuja puskureita maalausta varten, ensin tuen kanssa P600lla pohjamaalatulta alueelta, sitten P800lla koko puskuri/puskurit läpi ja sitten harmaalla karhunvillalla alueilta joihin ei paperilla helposti pääse.
- Tarkistan värikoodin, varmistan variaation ja kirjoitan koko koodin ylös
- Kun pohjaväri takaluukussa ja konepellissä on kuivunut hion ne maalaus valmiiksi ensin suurilta alueilta koneella pohjamaalatuilta alueilta P600lla sitten käsin P600lla alueilta minne ei koneella pääse (muodot)
- Hion maalattavat alueet koneella P800lla suurilta aloilta ja sitten käsin P800lla (muodot) ja sitten alueet jonne on vaikea paperilla päästä harmaalla karhunvillalla
- Ensin maalaan puskurit koska niiden kasaukseen menee enemmän aikaa.
- Puhallan ja siirrän puskurit maalauskammioon sitten pesen puskurit "M200" (vesipesu/alkoholipohjainen rasvanpoistoaine?)
- Käyn tekemässä värin ja sitten aloitan maalauksen, ensin kuitenkin käyn puskurit vielä paineilman ja "tahmaliinan" kanssa läpi.
- Suojaan niin pitkälle kun pystyn hallissa, puskureiden ruiskutuskertojen väleissä.
- Väriruiskunpesu, lakkaus, lakkaruiskun pesu, käsien pesu ja uuni päälle.
- Auto on valmiina menossa uuniin
- Kun auto on maalauksessa niin voin taas ruiskutuskertojen välissä ruveta valmistelemaan uutta hommaa..

Suunnitelman toteutus:

Muuten suunnitelma toteutui mutten päässytkään torstai iltapäivällä maalaamaan konepeltiä, lokasuojia ja takaluukkua kuten halusin. Kuvaan astui hätähätäkiirekiire homma, joten pääsen vasta(!!!) perjantai aamuna maalaamaan autoa. Vain yksi maalauskammio, eikä kaikki voi käyttää sitä samaan aikaan, joten reippaana kuudeksi töihin, että auto saadaan kasaan ja maailmalle perjantai iltapäivällä

Kun perjantai aamupäivä on takana päin pystyn kertomaan onnistuiko suunnitelmani, kyllähän se meni aika pitkälle niinkuin olin ajatellut sen menevän. Väriä olin eilen tehnyt sen verran riittävästi että jäi ~50-100g ylitsekkin, kaiken kaikkiaan sitä kului 1,15l jos oikein tarkoiksi ruvetaan.. Lakkaa meni hieman enemmän, hieman vajaat 2l. Konepeltiin ajoin aika paljon lakkaa, että se näyttää siistiltä kun ei sieltä helpolla valukkaan ja kuiva konepelti on karmee.

Auto saatiin maailmalle perjantaina kuten oli tarkoitus.

Tässä kuvia työn etenemisestä:

ruostetta poistettu

kiveniskujen poistoa aloiteltu. vaikka kiven isku on aivan pieni pitää ympäriltä hioa reilusti ettei kohdalle jää kuoppaa.

sama pätee täällä, ruostekohdat kunnolla auki. ja sitten kertakittauksella lommot pois jos suinkin mahdollista, se nopeuttaa työn etenemistä, ei kuitenkaan liikaa kittiä, sen tarkoitus on kuitenkin vain oikaista pintaa. Yritän itse aina välttää turhaa kittaamista.

Suojauksessa usein käännän paperin tollein pussille, silloin pohjaväristä ei jää niin suoraa rajaa eikä sumu leviä koko lokasuojaan.

Tänne myös seuraavaksi pohjaväriä

fillerit niskaan, 3 reissua, vältä valumia sillä niihin tulee yleensä haihdutusrakkulaa ja kun hiot valumaa ne aukeavat ja jättävät pieniä reikiä.

Pohjavärin pitää kuivua mataksi kerrosten välillä, vaikka purkissa sanottaisiin että vartin päästä saat vetää uuden reissun, kannattaa miettiä vähän omalla päällä ensin jos pinta kiiltelee kuten tässä kuvassa.

Puskuri pesua ja maalausta vaille

Värit niskaan. Takimmaista kerkisin jo lakkailemaan kunnes muistin et mun piti kuvata työtäni... :D tässä kannattaa tarkistaa onko väri varmasti kuiva esimerkiksi tuosta kohdasta mihin tulee lista kiinni. MÄRÄN/NIHKEÄN vesivärin päälle ei misssäääään nimessä mennä lakkaamaan sillä sit poksahtaa jossain välissä lakat irti kun se siel lakan alla haihtuu ja asiakas ei tykkää ja värisävykin voi heittää vaikka aluks hyvält näyttäski ja ja ja se voi vetää lakan himmeäksi  ja ja ja JA minä olen todennut nää palikat kuiviks joten lakkaamaan..

Värimalli, damageeee saanu töhötin ja lakkaruisku, pitihä nääki kuvata. värimalli lakataan ENSIN (jos semmosta ei ole vielä ite tehty, ne liuskat saattaa vääristää) sitten kun mallissa on lakka mennään auton viereen katsomaan onko se passeli :----) jos on niin lakkaa puskureihin jos ei niin tehdään uus väri ja sitä sit voi sumutella vielä aikasemman värin päälle ja sit voi tarkistaa sävyn uudestaan

Eka lakkareissu, puoli märkä, tai minun käsitykseni siitä.

tänne kans (ps näytänpäs leveelt tossa heijastukses)

puskurien osia..

SITTEN TULI VÄLIHOMMA MIALLE -> Pikkuisen isomman mersun sivuovi. Siitäkin laitan tähän lisäksi kuvan koska näin voi käydä millon vain, joku homma on kiireellisempi kuin toinen...

Sävypohjaa..

toivottavasti tuli kerrasta hyvä ettei tarvii toista kertaa kurotella :P

Nyt takaisin sen mersun pariin...

Mersu suojattuna. Tässä vaiheessa on kiva kiitellä itseään kun on suojaillut jo vähän valmiiksi, suojaaminen on nyt paljon nopeammin hoidettu. Muovit on myös helppo ottaa pois kun auto on uunitettu. Teippejä voi nyppiä sittenkin kun auto on jo pois kopista.

Seuraavaksi lakkaa.

Lokasuojaa häivytelty. Kannattaa valolla vielä tarkistellae että sävy on varmasti tasainen.

Tämmöisissä suurissa pinnoissa käytän "medium" lakkaa, ei kuivu liian nopeasti ja ei jää "vahingossa" liian kuivaksi.

Kyllä kiiltää :P

Kasaushommia.

vaaalmis

kappas kärpänen tullu morjestaans, onneks ei enää jää kii tohon :P

Ensimmäistä kertaa "kromaamassa"

Olin odottanut suurella mielenkiinnolla tätä pintakäsittely tapaa ja vihdoin se päivä tuli eteen kun ensimmäisen kerran pääsin sitä kokeilemaan. Ensin piti valita kohde, minkä haluaa kromata ja löysin hallin nurkasta kypärän kuoren.
Pesin kypärän, hioin sen huolellisesti (mutten kitannut pieniä kolhuja), ruiskutin pohjavärin. Seuraavana lähipäivänä aloitin pohjavärin hiomisen. Kypärä ja sen osat olivat valmiina kromausta varten, suojattuina ja ripustettuina telineeseen.

Helpoltahan se kuulosti; valitset kohteen, teet pohjatyöt, ripustat osan niin ettei minnekkään kerry esim. vettä ja noudatat tarkkaan ohjeita niin pitäisi kromauksen pitäisi onnistua. Kuinkas sitten kävikään..

Ensin ruiskutettiin primeri ja tämän annettiin kuivua seuraavaan päivään. Kun primer oli ruiskutetuna ei osaan enää saanut koskea eikä teippauksia voinut enää vaihtaa. Sitten piti valmistaa aktivaattori A22. Tähän tarvittiin 1000g deionisoitua vettä ja 20g a22'sta. A22 ravistettiin, vesi kaadettiin muoviseen astiaan ja sitten lisättiin ravistettu A22, sitten sekoitettiin aineet keskenään puu- tai muovitikulla. Seos lämmitettiin 70C lämpöiseksi. Tämän jälkeen putosin osittain kärryiltä, aineet olivatkin jo pytyissä.

Tämän jälkeen tajusin myös, ettei telinettä mihin olin kypärän osat laittanut voinut asettaa altaaseen minkä päällä kromaus tulisi tehdä. Olin myös käyttänyt ripustaessani rautalankaa. Mitään metallia ei tulisi tuoda lähelle kromattavia kappaleita, tämä saattaisi aiheuttaa kromauksen epäonnistumisen. Koska osissa ja rautalangoissa oli jo primer niin asiaa ei voinut enää korjata ilman uudelleen primerointia. Päätin siis luottaa siihen, että primeroitu rautalanka ei aiheuttaisi ongelmia, telineestä puhumattakaan..

Kun kromausta aloiteltiin, olin jo keksinyt keinon miten kypärän osat saa altaan päälle. Ensin pintoja piti pyyhkiä liekin sinisellä osalla, se oli jännän näköistä, ihan kuin liekki kiipeäisi pintaa pitkin tai siinä menisi sähköaalto tjms. Pelkäsin kovin polttavani työni joten nostin suosiolla kädet pystyyn. Sitten otettiin kromauslaite käyttöön. Laitteeseen piti saada paineilmaa, että "pyttyihin" saatiin painetta, jokaiseen oli oma paineensa. Laitteeseen piti saada myös virtaa, jota ei kuitenkaan ihan suosiolla saatu. Olin muutenkin todella jännittynyt tähän operaatioon, että aivot löivät ihan tyhjää. Kokoajan piti kysyä "mitä mä teen, mitä mä teen" loppu pelissä tuntui siltä, että Jari (opettaja) heitteli mulle käteen ruiskuja ja minä vaan läträän menemään. Ensimmäinen kappale näytti epäonnistuneen, enkä vielä tässä vaiheessa oikein tajunnut miksi. Nyt olisi kypärän vuoro, olin jo valmiiksi varma, ettei tämäkään onnistu. Epäonnistuminen kun minulle yleensä luo kauheasti paineita uudelleen yritykseen. Yritin kuitenkin skarpata ja muistella miten tämä nyt menikään: Ensin aktivaattori, pinnan täytyy olla täysin märkä, sitten huuhtelu. Sitten kromaus, alhaalta ylös ja ruisku liikkuu kokoajan ja taas huuhdellaan. Seuraavaksi tulisi sumutella "speedseal" minkä piti vaikuttaa 15sekuntia. Taas huolellinen huuhtelu ja kuivaus paineilmalla. Jokainen vaihe tuli suorittaa erittäin huolellisesti, että kromaus onnistuisi. Päässäni tiesin mitä tehdä, mutta jälleen kun sain ruiskun käteen huomasin käsieni tekevän jotain aivan muuta kuin piti. Tarpeeksi onnistuneelta se silti näytti! Sitten innostuin kromailemaan muitakin kappaleita ja nekin onnistuivat, jee! Kappaleet jätettiin kammioon muutamaksi tunniksi, sitten olisi lakkauksen aika.

Vein osani lämpiämään 45minuutiksi toiseen maalauskammioon. Lakkausta jännitin myös kovin, sillä valumia ei olisi hyvä tulla koska lakka on sinistä joten niitä ei paljon hiota pois. Ja jälleen jännitys kostautui lakattessa, valumia siellä ja täällä, myös niissä muiden osissa, mitkä innoissani menin lakkailemaan. Voi sitä turhautumisen määrää! Eikä asiaa auttanut ollenkaan kun lakka toi karun todellisuuden esiin myös siinä hemmetin kypärässä... Kypärä oli läikikäs ja joistain kohdin samea.

Tässä on se hyvä kuvakulma missä epäkohdat ei näy :D Kuva otettu ennen lakkausta.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ensinnäkin osat olisi pitänyt ripustaa johonkin aivan muuhun kuin kymmeniin tai jopa satoihin kertoihin maalattuihin telineisiin. Osissa oli varmasti kerroksittain monen tyyppisiä värejä, jotka ei välttämättä kuivuneina toisiinsa reagoisi, mutta näihin kemikaaleihin niillä saattaisi olla vaikutus? Kaikkien niiden maalikalvojen alla on edelleen se metalli, mitä ei tulisi olla lähellä kromattavia kappaleita. Ripustamiseen telineissä olisi kannattanut käyttää jotain aivan muuta kuin rautalankaa ja kypärässä oli myös pieniä reikiä joiden sisällä oli pieniä metallisia(?) verkkoja. Itse uskon, että nämä kaikki yhdessä vaikuttivat huonosti onnistuneeseen hopeointiin, epäröinnistä ja jännittämisestä puhumattakaan. Lakatessa huomasin myös kuinka vaikeaa on seurata pinnan muodostumista kun kappale peilaa ruiskuttajan turpavärkkiä, tai ainakin minua se häiristi suunnattomasti. Ensikerralla ajatuksen kanssa, rauhallisesti ja jättää jo huonoksi todistetut ripustusmenetelmät niin varmasti menee paremmin! (Oonko pirun itsekriittinen? Ehkä...)

Mutta en enään viitsi ottaa stressiä penkin alle menneestä työstä, enhän minä sitä kerro muuta kuin täällä blogissa. Olen jo keksinyt miten aijon peittää valumat ja tummat kohdat kypärässä, oikeastaan odotan jo aika innolla, että pääsen jatkamaan pikku projektiani, siitä tulee kyllä vielä hiaaano!

Ainaskiiii hanskat puuttuu, mut oli pakko ottaa kuva vielä siitä tekijästäkin.